Umbria 23.6.12

Näin Italian juhannuspäivänä, kun ulkona on taas kohta n. 35 astetta ja sisällä on melkein parempi olla, voi hyvin kirjoitella tätä blogia. Puutarhan nurmi on kohta palanut keltaiseksi ja kasvimaata saa kastella vähintään joka toinen päivä, mutta onneksi on oma kaivo sitä varten.  Ei pidä valittaa, koska takana on kylmä talvi ja nyt saa sitten olla lämmintä kylmyyden tilalla. Kuten kaikki tietävät, juhannustahan ei Italiassa vietetä samalla tavalla kuin Suomessa, vaikka torstaina olikin täällä vuoden pisin päivä ja nyt sitten pikkuhiljaa päivät lyhenevät.

Oikeastaan mun piti kirjoittaa aiheesta, joka on ollut mielessä jo pidemmän aikaa.  Olen aiheesta kirjoittamista hieman karttanut kuin kissaa kuumaa puuroa. Aihe on nimittäin sosiaalinen media, eli some, ulkosuomalaisen viestintävälineenä sekä Suomeen että muihin omalla alueella oleviin suomalaisiin. Tämän luettuaan moni voi todeta, että no miksi sitten käytät somea. Mutta saman olen kuullut aiemminkin vuosikymmeniä sitten kun ekat pc:t tuli markkinoille ja kaikki valittivat kuinka vaikeata niiden käyttö oli. Mutta nythän kukaan ei enää niitä juttuja muista. Olen itsekin käyttänyt hyväkseni somen eri muotoja; kotisivuja, mailia, facebookia, skypea, google plussaa, twitteriä ja muita tietolähteitä.  Kotisivut, blogit ja yleiset tietoläheet antavat mahdollisuuden suhteellisen viralliseen ja oikeamuotoiseen viestintään niin sisällöllisesti kuin myös suomen kielen oikeaan käytöön. Nämä ovat olleet meikäläisellekin keinoja ”pienentää” maailmaa ja olla kiinteässä yhteydessä Suomeen. Näiden ehkä enemmän virallisten kanavien lisäksi meillä on käytössä esim. Facebookin kautta mahdollisuus kommunikoida tuttaviemme ja ystäviemmme kanssa enempi epäviralliseen muotoon. Sitten tulemmekin siihen asiaan, joka aiheuttaa ainakin minulle tuskaa, jollen sanoisi v-tusta kun seurailen ihmisten tapaa kommunikoida esim. Facebookissa. Voihan olla että tämä ei ole mikään uusi purnaamisen aihe, mutta kun vielä tähän lisätään että kommunikoimme mahdollisesti useiden eri maiden ja kulttuurien välillä niin asiasta tulee entistä vaikeampi. Kaikki tietävät että Facebook on julkinen some, mutta tuntuu välillä siltä että ihmiset keskustelevat facebookissa kuin puhuisivat puhelimessa yksityisesti toisen ihmisen kanssa. On sitten kyseessä suljetumpi yhteisö tai täysin avoin, ihmiset kommentoivat toisten, sanoisinkin yksityisistä asioista kuten ne olisivat kaikkien tiedossa olevia yleisiä asioita, joista keskusteluun kyseinen henkilö on antanut luvan. Muistan vanhan säännön aikoja sitten että ”älä koskaan kerro julkisesti kolmesta asiasta jos haluat säästyä juoruilta : rakkauselämästä, raha-asioista ja perheasioista”.  Nyt vaikuttaa siltä että facebookin myötä kaikki asiat voivat olla yleisen keskustelun kohteena. Haluammeko todella sitä jos lähipiirissämme on lörppöjä ja epäkorrekteja ihmisiä?

Toinen asia liittyy esim.facebookissa tapahtuvan kirjoituksen tasoon. En kuitenkaan sano että omani on huippuluokkaa, mutta jonkilainen taso pitäisi olla. Ymmärrän että sms-kulttuuri osittain jo hukkasi suomalaisten kyvyn kirjoittaa selkokielisiä sanomia, mutta kyllä facebookissa olisi jo mahdollisuus kirjoittaa tekstiä, jonka jokainen ymmärtää ellei sitten kyseessä ole vitsi J. Olen itse sen koulukunnan ammattilaisia, jotka ovat joutuneet opiskelemaan miten esim. mailin sisältöä ja rakennetta tulee luoda erilaisissa business-tilanteissa. Koulutukseen on myös kuulunut miten suomalaisen tulee kommukoida eri kulttuurien välillä esim. englantilaisten kanssa. Asia ei ole aina niin yksinkertainen.

Kolmas asia, joka oikeastaan liittyy enemmänkin meidän businekseen ja joka on somen niitä varjopuolia, jotka vain ilmeisesti on hyväksyttävä. Se on nimittäin ideoiden kopioiminen ja toisten viestinnän hyväksikäyttäminen. Olemme vaimoni kanssa huomanneet että verkossa liikkuu aina ihmisiä, joiden tavoite on kopioida muiden ideoita ja hyväksikäyttää niitä omissa jutuissaan. Tämähän on tietysti sallittua, mutta sillä on se vaikutus että itse tulee varovaiseksi mitä someen laittaa ja milloin. En voi sanoa että olisin itsekään täysin viaton, mutta joskus saattaa käydä jopa niin että kopioja jää verekseltään kiinni asiasta.

Terveisin helteisestä Umbriasta

Pekka S.