Umbria 24.8.2010
Vaikka asummekin tällä hetkellä erittäin merkittävällä viinialuellaa Umbrian laaksossa en ole aiemmin kirjoittanut tähän blogiin mitään paikallisista viineistä. En myöskään aio nyt kirjoittaa mitään pitkää tai syvällistä analyysia Umbrian viineistä vaan aiheeni liittyy enemmänkin siihen miten nämä viinit tunnetaan Suomessa tai miten niitä Suomeen tuodaan. Selvitin muutamasta yrityksestä mm. Alkosta miksi esimerkiksi Alkon myymälöissä löytyy pelkästään umbrialaista valkoviiniä eli Orvieto Classicoa mutta ei yhtään punaviiniä tai jälkiruokaviinejä. Vastauksena tuli pakolliset diiba-daabat siitä että umbrialaisia on ollut tilaustuotteina ja että nyt taas niitä mietitään otettavaksi tuoteluetteloon...joo, joo. Ei mikään ihme että suomalaiset , siis ne jotka eivät Italiaa sen tarkemmin tunne, luulevat että italialaiset viinit tulevat ainoastaan Toskanasta, Piemontesta ja Sisiliasta. Alkon osalta varsinaista viinituntemuksen kasvattamista. Toisaalta kysyin myös muutamalta yksityiseltä maahantuojalta vastaavia kysymyksiä ja vastaukset olivat melkein samanlaisia. Yhdellä sentään oli jonkinlainen yhteys luotu paikalliseen Caprai - viinintuottajaan. Jotta tämä osa blogia ei mene täysin muiden haukkumiseksi haluan tuoda esille tässä yhteydessä muutaman sellaisen viinilaadun ja viinintuottajan (Cantina), johon kannattaa tutustua jos sattuu matkustamaan näille kulmille tai pyytää jonkun tuomaan tuliaisia. Umbrialaisia viinejä tuntuu kuitenkin saavan suomalaisista hyvin varustetuista ravintoloista mutta silloinhan hinnat ovat aivan eri luokkaa jos sen voisi ostaa vaikkapa suoraan maahantuojalta.
Umbrialaiset punaviinit muodostuvat pääasiallisesti sekä sangiovese ja sangrantino (tumma rypäle) viineistä, joista edellisen ns. syntypaikka on Perugia ja jälkimmäisen kuulusimmat alueet on Montefalco lähellä Bevagnan kaupunkia ja Torgiano, joka sijaitsee n. 10-15 kilometriä Perugiasta etelään. Torgianon kuuluisin viinituottaja on maailmanlaajuistekin tunnettu Lungarotti, jolla on tiestysti hallussaan myös DOCG - statuksella omaavia punaviineja. Monet Umbrian viinitarhoista sijaitsevat yleensä vuorien alarinteillä tai muuten mäkisillä alueilla, joista tulee myös niiden DOC - statukset esim. Colli Altotiberini, Colli Amerini, Colli Martani, Colli Perugini and Colli del Trasimeno. Torgianon Lungarotti taitaa olla ehdottomasti tunnetuin viinituottaja mutta täällä on myös muita viinituottajia, joiden viinejä viedään runsaasti myös Italian ulkopuolelle kuten esim. Antinori, Caprai, Valesco, Paolo Bea, Barberani ja Ruggeri muutamia mainitakseni. Orvieton kuuluisista valkoviineistä ei varmaan kannata sanoa muuta kuin että laatuja ja vuosikertoja on huomattavasti enemmän kuin mitä esim. Alkon tuoteluettelossa tällä hetkella on.
Mikäli saatte mahdollisuuden vierailla Umbrian alueella niin kannattaa myös kysellä edellä mainituista cantinoista asiakkaille tarkoitettuja tutustumiskäynteja, joissa saa hyvän käsityksen siitä miten viinejä valmistetaan.
.
Kun tässä on päästy alkuun umbrialaisten(tai italialaisten) tuotteiden kehumisessa niin jatketaan sitten toisella tuotteella, joka merkitsee monelle italialaiselle tai paikalliselle umbrialaiselle maanviljelijälle pitkää ja runsasta tulolähdettä ja jota oli yhdessä vaiheessa todella vaikea löytää suomalaisen marketin tai vastaavan kaupan hyllyiltä. Tämä on nimittäin italialainen oliiviiöljy. Jo ennen tänne muuttamista etsimme Sirpan kanssa usein marketeista italilaista oliiviöljyä mutta muistaakseni vasta oikeastaan viimeisen 1-2 kahden vuoden aikana hyllyille oli ilmestynyt tätä tuotetta. Tässäkin tulee mieleen Suomen ruokakaupan rakenne, joka on keskittynyt 2-3 suuren haltuun samalla tavalla kuin viinien maahantuonti ja myyminen Alkon käsiin. No niin, munhan piti puhua paikallisesta oliiviöljystä. Olen aiemmissa blogin kirjoituksissa ja kuvissa tuonut esille miten paljon täällä on oliivipuulehtoja ja on täysin ymmärrettävää että se merkitsee monelle taloudellisesti paljon. Tämän lisäksi turismi hyödyntää myös sitä nimeämällä Umbrian laaksossa kulkevia teitä öljyteiksi samalla tavalla kuin viinialueilla tiet saattavat viitata esim. Sagrantino - viiniin. En kuitenkaan ole aiemmin nähnyt että kaupunkia on nimetty jonkun tuotteen pääkaupungiksi kuten Trevia, joka kutsuu itseään Capital of Olive Oil. Se ei kuitenkaan ole ihme koska Trevista tulee Italian parhaimmat oliiviöljyt (ja minun mielestäni maailman paras). Trevi sijaitsee korkean vuoren(Monte Serano) rinteellä ja sitä ympyröi laajat oliivipuulehdot. Oliivin ostamisessa paikalliselta tuottajalta on hieman samanlaisia piirteitä kuin viinin ostamisessa - nimittäin sitä pitää aina maistaa ennen kaupan tekemistä. Oliiviöljyllehän on nykyään samantyyppiset luokitukset kuin viineille eli Denominazione di Origine Protetta (DOP). Mulle oliiviöljyn maistamisessa on aina sama pieni haaste , sen voimakas maku tai profumo niinkuin paikalliset sanovat, aiheuttaa aina hieman yskimistä. Tämä maistaminenhan ei onnistu marketeissa, josta italialaiset oikeastaan ostavat arkipäivän ruuanlaittoon tarkoitetun oliiviöljyn ja voi vain kuvitella että valikoima on laaja ja tarjoukset edullisia. Olemme myös Sirpan kanssa saaneet maistaa aivan tuoretta oliiviöljyä , joka on valmistettu samana syksynä kun oliivit ovat valmistuneet ja se on erittäin pehmeää ja hieman sameaa. Odotamme tänä vuonna että pääsisimme auttamaan oliivien keräämisessä tuttaviemme oliivipuista.
Kommentit