Italiassa 12.6.2010

Aikaa on kulunut jo pari viikkoa siitä kun saavuimme tänne toiseen kotiimme Euroopan läpiajon jälkeen. Matkamme sujui aivan loistavasti koska otimme matkan rennosti emmekä yrittäneet ajaa koko 2500 kilometriä, yhtä pitkää sillan ylitystä ja kahta lauttamatkaa yhtäjaksoisesti vaan yövyimme kaksi kertaa, tai itse asiassa kolme, koska lauttamatka Stadista Stokikseen lasketaan yhdeksi. Täytyy aloittaa sapattivuosi rauhallisesti ja muistuttaa itselleen "piano, piano" kuten italialaiseen elämänmenoon kuuluu. Yöpymiset sekä Lyypekissä ja Trentossa, Italiassa, sopivat hyvin ajomatkamme reitille. Pystyimme ajamaan n.11-12 tuntia per päivä ja saavuimme kotiimme 2,5 päivän matkustamisen jälkeen.
Kuten olimme arvanneet ensimmäiset 4-5 päivää menivät paikkojen kuntoon laittamiseen ja tavaroiden purkamiseen koska olimmehan tuoneet myös mukanamme autolastillisen (siis mitä henkilöautoon mahtuu!) erilaista muuttotavaraa, joka enimmäkseen oli kylläkin vaatteita ja muuta pientä henkilökohtaista tavaraa. Lisäksi piti myös ostaa uudet italialaiset puhelinliittymät sekä tilata internet. Puhelimet sai heti mutta sitten internet -liittymän tilaamisen kanssa oltiin hieman epäileviä koska kokemus kaikesta mahdollisesta tavaroiden tai palvelujen tilaamisesta on ollut aika vaihtelevaista. Puhelujen hintoja vertailtaessa meille ja myös meidän ystäville täällä paikanpäällä oli parasta että otamme paikalliset liittymät. Ei hinnoissa suuri eroja ole mutta se on mukavampaa soittajalle ettei aina tarvitse soittaa suomalaiseen numeroon. Internetin kanssa toimittaja toimi ripeästi vaikkakin ensin tuli viime perjantaina kaapelimies tarkistaamaan että linja toimii ja sitten ensi maanantaina tulee yhteyden ja palvelujen asentajat. Linjojen toimivuuden kannalta täällä meillä on suuria eroja siinä missä kylässä asuu. Mutta katsotaan sitten maanantaina kuinka netti toimii vai toimiiko?
Heti saavuttumamme tänne saimme mahdollisuuden osallistua ystäviemme järjestämään konserttiin lähellä kuuluisaa Assisin kaupunkia. Ystävämme perheen isä ja molemmat pojat soittavat n. 20 hengen orkesterissa ja heillä on läheiset suhteet sekä muihin italialaisiin että ulkolaisiin vastaaviin orkestereihin. Nyt oli vuorossa vieraat sekä Trentosta ja Saksasta (en nyt muista kaupunkia). Esitys alkoi klo. 21.00 kauniilla piazzalla lähellä kuuluisaa Santa Maria degli Angelin kirkkoa ja konserttia kuuntelemaan sai tulla kuka tahansa. Koska oli kolme orkesteria niin konserttikin kesti yli kaksi tuntia. Siinä samassa jaettin italialaiseen tapaan erilaisia plakaatteja orkesterin edustajille sekä perin italiaiseen tapaan pidettiin puheita ja kehuttiin vuolaasti toisia orkestereita. Tässä on se merkittävä ero suomalaisiin tapoihin että meillä olisi varmaan tehty niin että kolme orkesteria olisivat soittaneet biisinsä , kiittäneet lyhyesti kuuntejoita ja sitten oltaisiin menty kotiin tai kapakkaan :). Miellä oli vielä mahdollisuus osallistua konsertin jälkeen tyypilliseen italialaiseen myöhäiseen illalliseen ystäviemme sekä heidän orkesterivieraidensa kanssa. Illallinen, tai oikeastaan se oli ns. pienimutoinen yöpala, oli isossa teltassa ja ruokana tarjottiin paikallista borghettaa (grillattua possua sämpylän välissä) sekä aitoon saksalaiseen tapaan bratwurstia, tynnyreittäin olutta sekä viiniä. Erilaista näissä illallisissa verrattuna suomalaiseen tapaan on se että vaikka viiniä ja olutta on tarjolla runsaasti niin ainakaan meidän paikallisten ystävien keskuudessa ei ole tarkoitus vetää ns. lärvejä vaan viiniä ja olutta otetaan kohtuullisesti tai ei ollenkaan. Ehkä yksi syy on se että täällä maalla kaikki liikkuvat autolla ja jotta pystyy ajamaan ei voi olla oikein kännissä. Meillä on ollut Sirpan kanssa aikaisemmin hieman haasteita näiden illallisten tai muiden illanistujaisten kanssa koska täälläkin alueella kuten yleensä Italiassa illalliset tai ihmisten yhteiset kokoontumiset (jouluna peli-illat) alkavat 21.00-22.00 välillä ja jatkuvat jopa seuraavalle päivälle. Meikäläiset on tottuneet menemään siihen aikaan nukkumaan!. No maassa maan tavalla ja olemme siihen jo hyvin tottuneet.
Jotta edes hieman ymmärtää italialaisia niin mun täytyy myös kertoa hieman tästä meidän ympäristöstä jossa asumme. Alue sijaitsee pienen kylän laidalla jossa meidän talot, joita on kolme, ulottuvat paikallisen maanviljelijän peltoihin. Talot ovat myös n. 2-3 min. päässä moottoritiestä (joka ei kuitenkaan ole mikään A1 motari), joten olemme myös valinneet paikan sen mukaan että pääsemme nopeasti läheisiin palveluihin. Moottoritie ei kuitenkaan millään tavalla kuulu meille tai haittaa meidän elämää koska välissä on itseassa tämä meidän kylä, jossa asuu n. pari tuhatta ihmistä. Kylä ei poikkea millään muotoa tyypillisestä italialaisesta kylämaisemasta ja verrattuna suomalaiseen maisemaan täällä on yleensä kyliä hyvin tiheästi vieri vieressä. Italialaisia ei muutenkaan haittaa asua aivan motarin kupeessa koska taloja rakennetaan aivan motarin viereen. Alusta alkaen kun haimme täältä asuntoa meillä oli itsestään selvä että asunnon pitää olla talossa jossa kaikki muut ovat italialaisia ja että talo ei ole missään kaukana landella, josta matkaa paikalliseen kylän on 10 kilsaa. Kun muut asukkaat ovat ainoastaan italialaisia niin kieltä on pakko pikkuhiljaa oppia, jopa minun. Emme siis ole tyypillisiä suomalaisia jotka aina hakevat Taloa Toscanasta tai matkustavat Garda-järvelle kesälomaksi. Nämä meidän kolme taloa muodostavat osittain pienen yhteisön, jossa tervehditään tavatessa ja oman talon asukkaiden kanssa jo hieman käydään pienimuotoista jutusteluakin, jopa meidän suomalaisten kanssa. Olimme varmaan alussa aika outo ilmestys koska olimme hankkineet asunnon keskeltä yhteisöä, joka ei edes ole perinteistä ulkomaalaisten aluetta, jos niitä täällä yleensä onkaan? Näin kesäaikana ihmiset viettävät paljon aikaa pihoillaan ja myös parvekkeillaan ja jutustelevat naapureiden kanssa. Siinä kanssakäymisessä on mukana myös lapset , koirat ja muut mahdolliset vieraat, jotka ovat tulleet kylään. Meidän talo, jossa on 8 asuntoa, alimmissa kerroksissa on aina piha, joka on meidän talossa suhteellisen iso. Alussa kun muutimme niin mietimme että mitenköhän nämä alakerran asukkaat saavat pihat kuntoon ja milloin? Onneksi taloyhtiöön, joksi tätä kutsutaan siis täälläkin kuuluu "isännöitsijä", tiukka naishenkilö Calabriasta, jonka vastuulla on selvästi patistaa asukkaita pihojen ja parvekkeiden kunnossapitämiseen ja varsinkin kesällä kukkia etc. pitää olla joka paikassa. Tällä hetkellä, kun meillä on ollut asunto kaksi vuotta, talomme pihamaat ovat uskomattomassa kunnossa, esimerkkejä siitä kuinka kauniiksi pihan voi saada. On kukkia, pensasaitoja, oliivipuu joka pihalla (aika tyypillistä), terasseja ja jopa suihkulähde. Olemme seuranneet niiden valmistumista ja on kyllä sanottavat että perheiden isäntäväki on tehnyt aikamoisen urakan näiden pihojen kanssa. Sirpa huomautti että tässä on ero suomalaiseen malliin on siinä että Suomessa vastuu pihan laittamisesta (ainakin fyysinen) kuuluu naisille mutta Italiassa miehille.