" Nyt saapuu syys.. ja yön hämäryys kuten laulussa sanotaan. Myös täällä meillä keskisessä Italiassa on viimeisten viikkojen aikana näkynyt selviä merkkejä syksystä. Pellot on aurattu, viinirypäleiden keruu ja viinin valmistus alkanut (ja me myös pääsimme osalliseksi siihen hommaan!), maisema on selvästi muuttunut värittömämmäksi, lehtiä on jo pudonnut puista vaikkakin maisema on edelleen vehreä omalla tavallaan ja ennen kaikkea hollantilaiset ja saksalaiset turistit ovat poistuneet :). Myös runsas sagra ja festa-tarjonta on loppunut ja italialaiset ovat palanneet ns. sorvin ääreen lomien jälkeen ja myös lasten koulut ovat alkaneet. Emme ole Sirpan kanssa aiemmin kokeneet Italian syksyä aivan näin paikanpäällä ja pitkällä ajalla vaan se on ollut yleensä enemmän viikonloppumatkoja. On kuitenkin todettava että Italian syksy, ainakin Umbriassa, on ihmiselle huomattavasti lempeämpi kuin Suomessa. Vaikka selvät merkit ovatkin havaittavissa luonnossa, sää on miellyttävä koska aamulla on 13-16 astetta ja päivällä 20-25 astetta ja pilvipoutaa. Sateita on useasti (juuri nyt alkoi sade kun kirjoitan tätä blogia) mutta niiden kesto on lyhytaikainen ja lämpötila helpottaa huomattavasti elämistä. Meille suomalaisille tämä on hienoa aikaa ja meikäläisen on vaikea tottua siihen että pitää siirtyä shortseista ja sandaaleista syksyiseen vaatetukseen. Italialaiset taasen ovat jo siirtyneet syysmuotiin ja vaatetukseen kun säätila on muuttunut kylmemmäksi. Kauppoihin on tullut myös syksyn hedelmät kuten esim. viikunat, omenat, persikat, kastanjat (on muuten pähkinä :)) jne. Sirpakin on tehnyt viikunoista, jotka saimme käydä poimimassa tuttujemme valtavasta viikunapuusta, marmelaadia joka oli erinomaista. Sopii hyvin kakkuihin, torttuihin, juustojen kanssa ja sellaisenaan paahtoleivän kanssa. Opimme myös että viikunoita on ainakin kahta lajia, sellainen, josta tulee musta ja on kitkerä ja toinen erittäin makea (se mistä teimme marmelaadin) ja joka pysyy vihreänä kypsyessään. Hyvältä maistui suoraan tuoreena puiden oksilta poimittuna! Olen tässä ihmetellyt miksi valtaosa turisteista tulee Italiaan ja ainakin tänne Umbriaan aina kesähelteillä ja pahimpana turistikautena kun vaihtoehtona voisi olla syyskuu-lokakuun alku, jolloin parhaiten näkee ja pystyy tuoreina maistamaan tämän maan tuottamia marjoja, hedelmiä ja muita tuotteita. Ja sääkin on parhaassa tapauksessa erittäin miellyttävä.

Mutta nyt itse pääaiheeseen eli syksyn viinisadon korjaamisen ja viinin valmistuksen aloittamiseen. Huomautan nyt heti että kyseessä meidän osalta ei ollut osallistuminen minkään ison viinitilan työhön vaan tuttavaperheemme auttamiseen, jossa valmistetaan viininä lähinnä omaan ja sukulaisten tarpeeseen. Tuttavamme tekevät joka vuosi n. 150-200 litraa puna- ja valkoviiniä ja kuten kuvista huomaatte työssä ei käytetä kaikkia mahdollisia nykyajan välineitä. Nykyisinhän viinirypäleiden korjuu tehdään jo koneellisesti jolloin vältytään käsipoiminnalta. Valkoviinin osalta rypäleet olivat grecchettoa ja punaviinin osalta sangiovesea, jotka ovat tyypillisiä Umbrian laakson viinirypälelajikkeita. Opimme myös että nämä rypäleet eivät ole samoja kuin kaupassa myytävät kotiin tarkoitetut rypäleet vaikkakin en ovat jopa mehukkaampia.

Aloitimme työn siis keräämällä ensin kaikki rypäleet viinitarhasta, jonka jälkeen ne vietiin talon kellariin, jossa oli valmiina tarvittavat laitteet viininvalmistuksen aloittamiseen. Työ aloitettiin valkoisista rypäleistä koska valkoviinissa prosessi on hieman erilainen. Rypäleet ja oksat erotellaan ensin koneellisesti, jolloin isoon sammioon jää ainoastaan rypäleet ja niiden mehu. Sen jälkeen tämä massa ns. puristetaan vielä toisen tynnyrinmuutoisen laitteen läpi ja lopputulokseksi jää ainoastaan mehu. Mikäli halutaan vielä tämä loppumassa käyttää, niin sen voisi viedä tislaamoon, joka sitten valmistaisi siitä grappaa. Seuraavaksi valkoviini suodatetaan vielä kertaalleen esimerkiksi ohuen harson läpi ennen kuin se laitetaan desinfioituihin pulloiihin, isoihin tai normaaleihin kaupan viinipulloihin. Tänä vuonna kerätty viini on hyvää ja juotavissa aikaisintaan ensi keväänä. Punaviinin osalta prosessi on samanlainen paitsi että rypäleiden ja oksien erottelun jälkeen rypäleet ja viini annetaan seistä n. 10-12 päivää, jonka jälkeen se vasta puristetaan viiniksi. Jatkamme siis punaviinin valmistusta parin viikon sisällä J. Valmistuksen tässä vaiheessa viiniä yleensä myös mitataan, lähinnä sen vahvuuttaa ja mikäli se vaatii toimenpiteitä niin ne tehdään hyvissä ajoin ennen pullottamista. Saattaahan olla että viini on jo nyt liian vahvaa, jolloin sitä pyritään tekemään miedommaksi. Pullottamisen jälkeen viini siirretään cantinaan ja myös meidän tuttavaperheellä on oma pieni cantina/viinikellari, johon mahtuu arvioilta 400-500 pulloa viiniä eri vuosilta.

     

    

Koska kyseessä on sadonkorjuu (vendemmie) niin tuttavaperhemme emäntä oli valmistanut meille ja muutamalle muulle illallisvieraalle pienen aterian , joka sisälsi mahtavat umbrialaiset antipastat ja erittäin hyvää pastaa lihakastikkeella. Jälkiruokana keksejä, joita sai kastaa hyvään paikalliseen Vino Santo-viiniin. Raskaan työpäivän ja tukevan illallisen jälkeen oli kiva ajaa kotiin ja painua omaan sänkyyn nukkumaan.