Se on sitten koettu, meinaan maanjäristys! Richterin asteikolla 6.0! Olimme viime viikonloppuna serkkuni luona Modenassa viettämässä hänen miehensä synttäreitä kun lauantain-sunnuntain välisenä yönä n. klo. 04.00 tuli ensimmäinen järistys. Kirjakaapista lensi tavaroita lattialle, lamput heiluivat ja koko porukka juoksi kadulle kukin missäkin pyjamassa tai alusvaatteissaan. Olimme ulkona kadulla puolisen tuntia muiden talon asukkaiden kanssa ja palasimme sitten sisään jatkamaan uniamme, mutta unemme jäi lyhyeksi koska klo. 05.00 tuli seuraava järistys ja taas mentiin ulos. Sama homma eli melkein puolen tunnin jaloittelu ja takaisin nukkumaan. Unet olivat hieman kevyet loppuyöstä ja vielä aamiaisellakin tuli pieniä jälkijäristyksiä. Onneksi se talo, jossa serkkuni asuu on jo rakennettu siten että se kestää aikamoisia järistyksiä, joten pahemmilta vaurioilta säästyttiin. Kun olimme lähteneet pohjoista kohden iltapäivällä niin serkkuni kertoi myöhemmin illalla puhelimessa että he olivat joutuneet vielä parin kertaa juoksemaan ulos koska illalla klo. 18.00 aikaan tuli vielä aika raju jälkijäristys.
Vaikka emme onneksi olleet aivan järistyksen keskuksessa, joka oli n. 30 km:n päässä Modenasta, niin kyllä tärinä 20 sekuntin aikana oli aika kova. Modena itse säilyi muutenkin kohtuullisin pienen vahingoin mutta järistyksen keskuksessa ja lähiympäristössä monia taloja sortui ja seitsemän ihmistä menetti henkensä talojen sortumisen takia. Muutama näistä uhreista kuoli jopa järkytyksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen.
Tämä erikoisen kokemuksen lisäksi vietimme mukavia synttäräreitä, kävimme Enzo Ferrarin museossa ja seurasimme Modenassa 1000 Miglia – tapahtumaa. Tässä tapahtumassa satoja vanhoja autoja ajaa reitillään pohjois-Italian Bresciasta Roomaan ja takaisin yhteensä 1500 kilometriä. Reitti osuu myös tänne Umbriaan mm. Spoleton kaupunkiin. Katujen varsilla oli satoja ihmisiä ihastelemassa autoja, vilkuttelemassa kuskeille ja toivottamassa onnea matkan loppuvaiheisiin.
Modenasta jatkoimme itapäivällä pohjoiseen Dolomiiteille Madonna di Campiglioon tapaamaan vanhaa tuttavaamme Esaa. Olemme käyneet matkoillamme usein Madonnassa ja olen tainnut kertoa aikaisemminkin blogissani käynnistämme siellä. Tämä käynti oli meille hieman outo koska olemme aina olleet kylässä joko kesällä tai talvella mutta emme koskaa ns. ”välikauden” aikana eli silloin kun laskettelijat ovat poistuneet ja kesäkausi ei ole vielä alkanut. Olimme tosi yllättyneitä kun kylä oli suhteellisen autio, vain muutaman hotelli, baari ja ravintola olivat auki ja muutenkin kolea sää ajoi ihmiset sisätiloihin. Suurin osa kyläläisistä ovat tällä hetkellä kaukomaiden lomakohteissa lepäämässä ja keräämässä voimia kesäkauden turistiryntäystä varten. Mutta ei se meidän reissua muuten haitannut paitsi että emme päässeet patikoimaan. Maisemat olivat edelleen hulppeat ja sään koleuden takia yhtenä yönä satoi jopa lunta vuorille. Olimmehan muutenkin 1,5 km:n korkeudessa ja vuoret olivat vielä runsaan lumen peitossa kuten kuvista näkyy. Tietysti söimme myös parina iltana kunnon pohjois-italialaiset illalliset ja saimme rauhassa keskustella ja vaihtaa kuulumisia punaviinilasin ääressä ystävämme Esan kanssa.
Paluumatka alkoi tiistaina aamiaisin jälkeen ja ajoimme pari kahvitaukoa lukuunottamatta suoraan takaisin kotiin Umbriaan. Mielenkiintoinen ja tapahtumarikas viikonloppu-loma!
Terveisin
Pekka
Kommentit