Umbria 1.11.2010

Olimme viime viikonloppuna keräämässä oliiveja ja täytyy heti aluksi sanoa että elokuvien ja mainosten seesteiset kuvat ja tulkinnat kyseisestä työstä karisivat heti ensimmäisen päivän aamuna. Oliivitarha, josta keräsimme oliivit sijaitsee Assisissa kuuluisin Assisin oliivitien varrealla n. 20 kilometriä Perugian kaupungista. Tilaa, jonka omistaa eräs sveitsiläinen nainen, hoitaa ystäviemme vanhemmat. Tilalla sijaitsee n. 1000 oliivipuuta ja myös iso viinitarha. Meidän kerättäväksi oli valittu tilan puutarhan 165 oliivipuuta koska suurimman osan oliiveista kerää joukko muita ns. ammattilaisia, jotka aloittivat työnsä seuraavan viikon alussa. Opimme myös että mitä ylempänä oliivitarha sijaitsee rinteellä, sen parempia oliiveja. Syy tähän liittyy sekä veteen ja vedessä oleviin ravinteisiin että aurinkoon.

     

Aloitimme työn klo. 08.00 aamulla ja ilma oli suhteellisen kylmä eli n. 5 astetta koska vaikutti siltä että yö oli ollut vielä kylmempi. Muuten ilma oli kirkas ja oli odotettavissa että iltapäivällä tulee olemaan 18-20 astetta lämmintä, joten vaihtelu olisi kova ja vaatisi myös vaatetuksen huomioimista. Meitä oli kokoontunut oliivien keräämiseen 7 henkilö ja tietysti meitä lukuunottamatta kaikki olivat ystäviemme sukulaisia - kolme sukupolvea. Saimme ensin pikakoulutuksen keräämiseen ja pienen "haravan" käteemme, jolla oliivit pudotetaan puiden oksilta. Työ sinänsä ei ole vaikeaa mutta oliivien pudottaminen myös puiden ylimmiltä oksilta vaatii aina myös kiipeämistä tikarappusilla mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja asentoihin että saa kaikki pudotettua alas. Puiden alle levitettiin aina verkko, jolle oliivit pudotettiin ja verkolta sitten siirrettiin säkkeihin. Isoilla oliivitiloilla käytetään jo tänä päivänä koneita oliivien pudottamiseen mutta tämän kokoisella tilalla se ei oikein kannata vaan on halvempaa käyttää ihmistyövoimaa. Se mikä tässä on hieman erilaista on se että täällä saattaa nähdä ilmoituksia jopa lehdissä että haetaan työvoimaa oliivien keräämiseen mutta palkka maksetaan aina joko oliiveina tai öljynä. Oliiveista saatava hintahan ei tällä hetkellä ole mikään suuri ainakaan Italiassa koska tuotanto on niin laajaa. Tämän oliivitarhan oliivit, josta me keräsimme, menevät kaikki oliiviöljyn tuottamiseen koska ne ovat siihen tarkoitettuja. Toisissa tarhoissa on sitten myös niitä oliiveja, joita syömme salaateissa ja muuten aterioiden yhteydessä. Työn johtajana toimi siis ystäväperheemme isä, jota kutsuimme leikkisästi nimellä "il capo" ja hän piti tarkasti huolen että kaikki tuli poimittua puista ja alla olevasta verkosta. Hän myös ystävällisesti neuvoi meitä amatöörejä, jos emme oikein osanneet kaikkia temppuja.

    

Ensimmäisen päivän aamuna ennen pranzoa ( lounas) ei ollut yhtään taukoa ! vaan jatkoimme työtä aina puoleen päivään saakka, joka kyllä kannatti sillä meille oli valmistettu puutarhaan oikein kunnon retkiluonas. Voitte vaan kuvitella minkälainen oli fiilis kun aurinko paistoi jo lämpimästi kirkkaalta taivaalta, nuotiolla grillattiin erilaisia lihoja, pöydässä oli bruscettaa ja tavallista leipää sekä salaattia monenlaista ja juomaksi vettä ja tietysti tilkkanen viiniä. Jälkiruokana biscotteja (itseleivottuja keksejä) ja omenoita sekä kahvia. Siinä istuessani mietin että miten sitä italiaksi sanoisi että - jos tämä lounas olisi vielä parempi, niin sitten se olisi pilalla..mutta en oikein löytänyt sanoja, joten tyydyin istumaan siinä auringonpaisteessa ympäristöä ihaillen. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja hetken päästä aloitimme taas poimintatyöt, jota jatkoimme aina kello puoli viiteen saakka. Sen jälkeen keräsimme kaikki säkit traktorilla kasaan ja aloitimme oliivien puhdistamisen. Siihen käytettiin myös eräänlaista konetta, jolla saimme kaikki keräämisen yhteydessä tulleet lehdet ja oksat pois ja sen jälkeen oliivit kerättiin muovilaatikoihin punnitsemista varten. Kun työ oli sitten saatu päätökseen n. klo 6.00 illalla, olimme keräänneet 550 kiloa oliiveja, joista meidän, siis Sirpan ja minun, palkka oliiviöljyssä mitattuna tulisi olemaan n. 12 litraa tuoretta oliiviöljyä, siis tarkoitan tuoretta !.

Keräämisen jälkeen kävimme vielä pikaillallisella ystäviemme luona ja sen jälkeen suuntasimme kotiin ja nukkumaan että jaksaisimme nousta taas aamulla uuteen päivään. Rehellisesti täytyy myöntää että ainakin minä olin täysin reporanka ensimmäisen päivän jälkeen ja uni tuli nopeasti. Seuraavan aamuna jatkoimme taas keräämistä samaan aikaan ja suunnilleen samalla joukolla mutta nyt huomasi selvästikin että edellisen päivän kiire oli osittain pois ja keräsimme hitaammin vaikkakin tehokkaasti loput oliivit. Myös oliivipuut olivat hieman harvempia vaikkakin niiden lukumäärä oli toisena päivänä suurempi. Ilma suosi taas meitä koska aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja iltapäivällä oli jo varmaan taas parikymmentä astetta. Söimme taas maukkaan pranzon, joka tällä kertaa muodostui erään porukan henkilön tuomasta kokonaisesta prosciutto - kinkusta, josta veistelimme sitten siivuja leivän päälle. Jälkiruokana sitten vielä maukasta kakkua ja omenia suoraan puutarhasta. Toisen päivän tulos oli sitten hieman vaatimattomampi ja saimme työn loppuun klo. 3 iltapäivällä. Saimme siis kerättyä kaikki oliivit noista 165:sta oliivipuusta ja meidän lopullinen palkka oliiviöljyssä tulee olemaan n. 15-16 litraa tuoretta oliiviöljyä, jonka käyttämiseen meiltä kuluu varmaan parisen vuotta.

Näin amatööreille nämä kaksi päivää olivat ikimuistettavia päiviä ja täytyy kiittää isäntiämme jotka jaksoivat neuvoa meitä kun emme osanneet kaikkia temppuja ja jotka olivat erittäin ystävällisiä meitä kohtaan.