Umbria 26.4.2011

Pääsiäinen Italiassa tai ainakin täällä meillä Umbriassa poikkeaa jonkun verran perinteisestä suomalaisesta juhlasta. Pääsiäisen ensimmäinen merkittävä tapahtuma on oikeastaan Pitkänäperjantaina työpäivän päätteksi tapahtuva Ristin tie – näytelmä, joka pidetään melkein jokaisessa kylässä. Niin mekin suunnistimme tuttaviemme luokse pieneen 1500 – ihmisen maalaiskylään Bastia Umbrassa seurataksemme edellämainittua tapahtumaa. Se mikä täällä katolisessa maassa on poikkeavaa verrattuna Suomeen on se että kyseinen tapahtuma on kyläläisille tärkeä tapahtuma ja siihen osallistutaan joukolla.  Tapahtuma alkoi jumalanpalveluksella kylän kirkossa, josta sitten lähti kulkue, johon osallistui n. 1000 ihmistä, kiertämään kylän raittia. Kulkueen etunenässä kulki tietysti kylän papit ja muut kirkolliset miehet ja tässä tapauksessa myös pienen nunnaluostarin nunnat. Seuraavaksi meni katetut kärryt joiss kuljetettiin puista Jeesuksen hahmoa ja nunnat kantoivat puista isohkoa Madonnan patsasta. Seuraavaksi tulivat sitten kylän orkesteri, joka soitti aiheeseen liittyvää surullista musiikkia ja sitten kaikki kyläläiset sankoin joukoin poliisin valvoessa liikennettä. Me kerettiläiset olimme osan matkaa mukana joukon hännillä ja enemmänkin seurailimme ja ihmettelimme tapahtumaa. Ristin tien varrelle oli rakennettu kaikki 14 paikkaa kuvaamaan Jeesuksen kaatumisia ristin kanssa. Jokaisen tapahtumapaikan kohdalla oli 3-4 nuorta esittämässä tapahtumaa sekä Jeesus-hahmo ristin kanssa. Kulkueen pysähtyessä tapahtumapaikan kohdalla luettiin Raamattua ja laulettiin virsiä. Näin kulkue, joka venyi 300-400 metriä pitkäksi kiersi pitkin kylän katuja ja palasi sitten takaisin kirkolle, josta se oli lähtenyt liikkeelle.  Matkan varrella oli myös paljon valaistuja ristejä talojen seinillä ja parvekkeilla luomassa tunnelmaa tälle perinteiselle tapahtumalle. Se mikä täällä Italiassa aina ihmetyttää on se kuinka paikalle saadaan tällainen valtaisa joukko kyläläisiä mutta vaikuttaa siltä että kyseessä on osittain traditio, josta ei haluta luopua ja se että kylässä poissaolo aina huomataan. Tuntuu myös siltä että meillä Suomessa Ristin tiehen tai vastaaviin tapahtumiin osallistuvat aina ne jotka todella uskovat asiaan, ei niinkään perinteen tai tapojen takia.  En valitettavasti ottanut yhtään kuvaa koska se ei tuntunut oikealta mutta myös sen takia että paikka paikoin kulkue kulki suhteellisen pimeässä, joten kuvien laatu olisi ollut huono.

Meillä oli Pääsiäisenä Sirpan siskontyttö kylässä, joka oli ystävänsä kanssa interreilaamassa Italiassa. Hän on koulussa Ranskassa ja ystävykset olivat päättäneet tutustua Italiaan junalla matkaten. Meille hän tuli Venetsiasta Firenzen kautta kun matkatoveri jäi moikkaamaan omia tuttaviaan Venetsiaan. Haimme hänet Perugian asemalta, teimme hieman turistikierrosta Assisissa ja Perugiassa sekä saatoimme sitten seuraavan päivänä taas junaan. Aina on varmaan parempi nukkua kunnon sängyssä ja syödä kotiruokaa verrattuna hosteliin ja pizzerioihin. Heidän matkansa jatkui  sitten eteenpäin Napoliin, Rooman ja lopuksi Milanon kautta takaisin Ranskaan.

Meillä Pääsiäinen huipentui oikeastaan maanantaina järjestettyyn tapahtumaan (Pic & Nic a Trevi Umbria) läheisessä Trevin kaupungissa, joka tituleeraa itseään oliiviöljyn pääkaupungiksi. Tiedä sitten mistä nimitys on tullut mutta kun katselee Trevin historiallisen kaupungin ympäristöä niin ei ole epäilystäkään mistä paikalliset saavat toimeentulonsa. Kaikki rinteet alhaalta ylös on täynnä oliivipuita.

  

  

Tilaisuus oli 3 – päiväinen ja menimme sinne viimeisenä päivänä mikä ei tuntunut vaikuttavan osallistujamäärään, jota oli sankoin joukoin paikalla. Tilaisuuden nimi – hieman mukailtu versio englannista – perustuu siihen että osallistujat voivat ostaa 10 eurolla itselleen matkamiehen pienen paketin, joka on kepin päässä ja tehdä pienen vaelluksen luonnossa, johon on rakennettu eri ruokapisteitä. Ruuan noutamisen jälkeen voi asettua luonaalle oliivipuiden katveeseen nauttimaan lounaasta. Maksulla sai alkupalaksi juustolautasen ja pääruuaksi bruschettaa, makkaraa ja vihanneksia.  Halukkaille oli myös mahdollisuus ostaa lounaan yhteyteen viidellä eurolla valko- ja punaviiniä.  Vaikka ilma oli hieman epävakainen paikalla oli paljon pieniä ja suuria seurueita, jotka lounastivat joko Villa Fabrin puistossa tai sen oliivipuiden katveessa.  Pic & Nicin lisäksi Trevin keskustassa ja hieman keskustan ulkopuolella oli markkinat, josta pystyi ostamaan paikallista oliiviöljyä , juustoja, makkaroita ja muita erinomaisia paikallisherkkuja.

Meidän ohjelmaan kuului ennen lounastamista 2 tunnin kurssi – oliivipuiden leikkaamiseen(potatura) littyvä kurssi, joka oli erään paikallisen kouluttajan vetämä. Meitä oli ryhmässä 4 italialaista ja me ja varsinkin meidän osallistuminen aiheutti tietysti hieman kummastusta kun sanoimme olevamme suomalaisia. No, joka tapauksessa opettajamme näytti meille käytännön esityksin miten oliivipuut aina vuoden alussa leikataan seuraavaa kautta varten. Italialaiseen tapaan paikalliset osallistujat, jotka siis olivat jo tehneet kyseistä työtä, osallistuivat aktiivisesti keskusteluun ja jakoivat omia mielipiteitään siitä miten leikkaaminen pitää tehdä.  Lopputuloksiin kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä ja jokainen kurssilainen sai kurssin lopuksi pienen pullon paikallista oliiviöljyä. Sen enempää menemättä työn sisältöön tai lopputulokseen on sanottava että vaikealta työ näytti ja siinä on otettava huomioon sekä puiden elinympäristö, kasvualusta, puiden leikkaaminen ja huomioitava jopa seuraavan vuoden leikkaaminen. Vaikeaa mutta mielenkiintoista. Mielenkiintoisena seikkana oli se että opettajamme käytti työssään Fiskarsin työkaluja ja teimme selväksi kaikille mistä maasta Fiskarsin tuotteet tulevat.

  

Terveisin