Umbria 31.10.2010

Tuntuu siltä siltä että mun blogin kirjoittamiseen on vaikuttanut viime aikoina merkittävästi meidän koulunkäynti ja italian kielen opiskelu sekä muutama aktiivinen viikonloppu muissa tehtävissä. Mutta nyt kun on pitkä viikonloppu, kelloa on siirretty ja olemme eilen saaneet ystäviemme oliivit (kerron siitä hommasta seuraavassa kirjoituksessa) kerättyä, niin tässä aamutuimaan voin kirjoittaa hieman eräästä viikonlopusta kun olimme kannustamasssa italiaisia ystäviämme Venetsian täyspitkällä maratonilla. Maratoni juostiin siis 24.10 Venetsiassa ja tämä oli 25. kerta kun maratonia juostiin varsin koleissa olosuhteissa vaikkakin kuulemma n. 13-15 asteen lämpötila on sopiva nimenomaan pitkällä matkalla. Mene ja tiedä kun itse en ole sellaista juossut, enkä koskaan tule juoksemaankaan.
Mutta joka tapauksessa suuntasimme 23.10. aamulla 6.30 autokaravaanin kohti Venetsiaan johon meiltä tulee kilsoja n. 400. Autot oli pakattu siten että kaikissa autoissa oli aina 4 henkilöä eli mekin matkustimme erään pariskunnan kanssa molempiin suuntiin. Mainitsen tämän koska saimme ajomatkan aikana taas melkoisen italian kielen oppitunnin koska matkan aikana harvoin oli hiljaista :). Matkaan lähti siis ne 3 juoksijaa, 2 miestä ja yksi nainen sekä joukko muita henkilöitä, jotka kuuluivat kannustusjoukkoihin. Molemmat miehet ovat jo vanhemmasta päästä eli yli viisikymppisiä mutta kummasti vaan se juoksu maistuu vielä heillekin. Naissukupuolen edustaja oli toisen ystävämme tytär. Maratoniinhan ei lähdetä ihan kylmiltään vaan kaikki olivat juosseet monia kilometrejä ennen varsinaista kisaa.
Saavuttuamme Venetsiaan kävimme ensin alueella, jonka kisajärjestäjät olivat tehneet ilmoittautumista varten. Paikka oli myös eräänlainen messualue koska sisätiloissa oli suuri joukko eri urheiluvälineiden valmistajia ja myyjiä. Suomalainen Suuntokin oli hyvin edustettuna koko kisan aikana eli oli myös varmaan merkittävä sponsori. Lauantai iltapäivä oli myös varattu Venetsian keskustan kiertämiseen, johon lähdimme heti kun olimme syöneet maittavan omista eväistä tehdyn lounaan. Hotellimme sijaitsi hieman Venetsian ulkopuolella Mestren alueella joka kuuluu myös Venetsiaan. Paikka on selvästikin myös tarkoitettu niille turisteille, jotka käyvät Venetsiassa koska alueella oli paljon hotelleja ja sieltä pääsi nopeasti ja edullisesti Venetsian keskustaan (päärautatieasemalle) junalla noin 15 minuutissa. Junat esimerkiksi Bolognasta tai Milanosta pysähtyvät Mestren asemalla. Iltapäivän siis vietimme Venetsian uskomattomassa keskustassa, kävelimme yli kuuluisien siltojen (myös niiden, joiden alta Bondikin kurvaili) ja päädyimme tiestysti Piazza San Marcolle. Venetsia on yksi niistä Italian kaupungeista, jossa on aina turisteja, oli mikä vuodeaika tahansa. Nyt kuitenkin oli miellyttävämpi sää kun ei ollut 40 asteen lämpötila eikä keskusta ollut aivan tupaten täynnä turisteja, jonka huomasi siitäkin että kondoleissa oli tilaa. Paluun hotelliin teimme kuitenkin laivalla/traghetilla joka kulki pitkin kanaalia aina rautatieasemalle saakka. Osa porukasta päätti kuitenkin palata jalkaisin asemalle joka toisaalta oli viisas valinta koska saimme odottaa laivaa melkein puoli tuntia koska se otti aina vain 15 henkilö kerralla joka asemalta ja se pysähtyi melkein sadan metrin välein kanaalin molemmin puolin. Vaikka matka olikin hieman pitkä, pystyimme kuitenkin hyvin katselemaan Venetsian kanaalin varrella olevia uskomattoman kauniita rakennuksia. Osa niistä on jo hieman huonommassa kunnossa, osaa restauroidaan ja osa on uskomattoman kauniita. Eräs italialaista osasi kertoa että Venetsian asukkaat ovat jo hylänneet keskustan asuntoja koska niiden ylläpito ja korjaus tulee liian kalliiksi. Kun pääsimme perille asemalle suuntasimme matkamme taas Mestreen (rautatie muuten kulkeen pitkin sitä kapeaa maakaistaa, jossa menee myös moottoritie) ja olimme valmiit menemään pizzalle ravintolaan,jonka eräs italialaisista oli jo hyvissä ajoin varannut aamupäivällä. Sinnekin piti vielä kävellä asemalta 2 kilometriä, joten kyllä tuli taas kuntoiltua koko lauantai.
    
    

Sunnuntaiaamuna maratoonarimme lähtivät ajoissa lähtöpaikalle koska juoksu alkoi klo. 9.00 ja juoksuun oli ilmoittautunut n. 8000 juoksijaa. Reitti kulki osittain keskustan ulkopuolella kauniissa luonnon maisemassa mutta reitin loppuosa oli Venetsian keskustassa ja maali oli rantakadulla, joka erottaa keskustan merestä. Juoksureittiä oli pitänyt muuttaa koska Piazza San Marco taas kerran lainehti vettä. Sen saimme me muutkin todeta koska teimme suunnuntaina samanlaisen kävelyreitin ja laivamatkan kun lauantainakin koska meidän piti myös olla maalialueella hurraamassa ystävillemme, joka olivat matkalla kohti maalia. Odottelimme heitä sitten aika kauankin ja siinä odotellessa tuli myös seurattua muita osallistujia ja täytyy sanoa että monille varmaan juoksu on itsensä voittamista ja että pystyy tekemään näinkin kovan fyysisen ponnistuksen. Yritin myös pongata juoksijoita jospa mukana olisi muutama suomalainenkin mutta en kyllä nähnyt siitä osasta juoksijoita, jotka osuivat kohdallemme. Muita pohjoismaalaisia oli ja muutama virolainenkin oli lähtenyt matkaan. Voihan olla että suomalaiset olivat enemmän kärjessä :). Kisan voitto kuitenkin taisi mennä taas jollekin Afrikan maan edustajalle, taisi olla etiopialainen. Mukana oli jos minkälaista tyyliä ja jotkut juoksijat tietysti myös keskeyttivät kisan kramppien ja muiden kipujen takia. Matkassa oli myös juoksijoita, joiden olisi toivonut keskeyttävän sillä niin tuskaiselta matkan tekeminen vaikutti, mutta ei vaan ihmisluonto anna aina periksi kun on tavoitteet asetettu. Ystävämme saapuivat sitten kaikki onnellisesti maaliin kun aikaa oli jo kulunut yli 5 tuntia. Onneksi kukaan ei ollut saanut mitään pahempia kramppeja matkan aikana eikä myöskään kenenkään jalat hiertyneet juoksun aikana. Tietysti kaikki kannatusjoukkoon kuuluvat antoivat railakkaat kannustushuudot ja onnittelut maratoonareillemme matkan aikana ja maaliin tulon jälkeen. Juoksijoilla oli muuten ilman suhteen hieman onneakin koska Venetsiassa alkoi sade aivan kisan loppupuolella, joten suurin osa juoksijoista saivat juosta jalat kuivina. Kisan järjestäjät antavan maaliin saapuneille brenikan kaulaan ja tietysti ruokaa ja peiton koska monille juoksun lopettaminen saattaa myös aiheuttaa kramppeja. Juoksun jälkeen sitten palasimme junalla takaisin hotelliimme, otimme matkalaukkumme ja suuntasimme takaisin kotiin alkuillasta. Kyselin alkuviikosta toiselta näistä juoksijoista että mikä on kunto ja vaikutti siltä että toipuminen oli onnistunut hyvin ja valmistautuminen seuraavaan maratoniin voi alkaa, joka on siis maaliskuussa Roomassa :).