Umbria 8.4.2011

Yritimme viime talvella käydä kuuluisassa San Marinon tasavallassa mutta silloin matkamme katkaisi runsas lumi ja ajoteiden huono kunto. Nyt teimme matkan San Marinoon uudestaan ja sääolot olivat mitä parhaimmat, täälläkin tähän aikaan poikkeuksellisessa melkein 30 asteen lämpötilassa. San Marinohan on oma tasavalta (Repubblica San Marino), joka sijaitsee esim. suositusta Riminin lomakohteesta n. 20 km:n päässä ja täältä meiltä Perugiasta n. 150 km:m päässä. San  Marinossa on asukkaita n. 32.000 ja pinta-ala 61 neliökilometriä. San Marino on säilyttänyt itsenäisyytensä läpi vuosisatojen ja ollut eräänlainen pakopaikka vuosien saatossa. Esimerkiksi 2. maailmasodan aikana siellä piti pakopaikkaa yli 100.000 ihmistä. Giuseppe Garibaldikin on yöpynyt San Marinossa v. 1848 kun oli paossa itävaltalaisia ja presidentti Abraham Lincoln oli San Marinon kunniakansalainen.
Lähdimme matkaan San Marinoon aikaisin aamulla ja valitsimme reitiksi ensin moottoritien E 45, jota pitkin ajoimme n. 65-70 km:a. Sansepolcron kohdalla siirryimme toiselle tielle S 258:lle, joka menee yli vuorten ja laaksojen San Marinoon. Tämä oli se sama tie, jossa meillä talvella matkaa tyssäsi lumenpaljouden ja huonojen tieolosuhteiden takia. Valitsimme siis saman tien. Ensin nousimme ylöspäin vuorille ja komeat maisemat vaihtelivat pitkin matkamme reittiä. Puolessa välissä matkaa laskeuduimme alemmaksi ja maisema muuttui laaksoiksi vuorten ympärillä. Vaikka oli vasta huhtikuu ajoreitin valinta oli oikea jo maisemallisiat syistä.  Tämä S 258 kulkee myös läpi pienten kylien, jossa on mahdollisuus pitää taukoja ja vaikka syödä maittava lounas. Alueellisesti tie puikkelehtii välillä Emilia-Romagnassa ja välillä Toscanassa.  Vaikka tieopasteet olivat joskus hieman hukassa matkan varrella seurasimme uskollisesti Riminin opaskylttiä.

     Maisema matkalla San Marinoon (Lago di Montedoglio)

Noin 16 kilometriä ennen Riminiä on liikenneympyrä, josta käännytään jyrkästi oikeaan kohti San Marinoa. Ympyrä on heti San Leon kaupungin jälkeen.  Saapuminen San Marinoon saattaa tapahtua matkailijalta huomaamatta koska rajakyltti on pienehkö mutta saapumisen huomaa varmaan helpommin siitä että autojen rekisterikilvet muuttuvat erilaisiksi kuin esim. Italiassa on.  Tavoitteenamme oli mennä San Marinon vanhaan keskustaan eli centro storicoon ja jatkoimme matkaa ylöspäin kunnes saavuimme paikkaan vanhan kaupungin juurelle, josta pääsee kabiini-hissillä (funivia) ylös kaupunkiin. Hissin ala-asemalta saa muuten ilmaisen centro storicon kartan ja oppaan mutta turisti-infokin on heti saavuttaessa hissin yläasemalla.

San Marino näyttää kauempaa erilaiselta kaupungilta kuin mitä olemme esim. täällä Umbriassa tottuneet koska se on rakennettu vuoren huipulle ja sitä ei ympäröi muuri. Toisaalta kaupunki levittäytyy laajalle alueelle vanhan keskustan ulkopuolelle, joka on uutta asumisaluetta ja jossa on myös paljon yrityksiä ja kauppaliikkeitä. Nousimme siis hissillä ylös ja aloitimme pienen keskustakierroksen kaupungin pienillä kujilla ja piazzoilla. Se mihin ensin kiinnitimme huomiota oli se että keskusta on täynnä erilaisia turistikauppoja ja ravintoloita. Riminin matkailukohteen vaikutus näkyy siis kaupungissa ja kauppiaat osasivat muutaman sanan suomeakin kun sanoimme olevamme suomalaisia.  Voisi sanoa että tämä seikka oli lievä pettymys San Marinossa. Tiestysti siellä on myös useita kirkkoja, museoita ja muita julkisia rakennuksia, jotka ovat mainioita vierailukohteita. Meihin vaikutti ennen kaikkea San Marinosta aukenevat maisemat eri puolille pientä San Marinoa ja muuta Italiaa. La Torre della Guaitasta näki aina Adrianmerelle saakka vaikka päivä oli hieman usvainen. No matkaahan ei ole kuin 16 km:a ja San Marinon korkein kohta on n. 700 metriä merenpinnan yläpuolella. Söimme myös pienen lounaan ravintolassa lähellä La Torre della Guaitaa, josta oli upea näkölala meren suuntaan.  Henkilökohtaisesti suosittelisin käymään nimenomaan tässä tornissa sekä sen läheisyydessä olevassa toisessa La Torre della Cestassa. Mikäli harkitsee ostavansa matkatuliaisia San Marinosta ja on viinin ystävä niin kannattaa ostaa pullo tai pari paikallista valko, - tai punaviiniä koska sitä ei myydä missään muualla kuin San Marinossa.

Paluumatkan reittiä miettiessämme olimme aluksi ajatelleet palata takaisin Perugiaan toista kautta. Toinen vaihtoehto on pyrkiä heti San Marinosta moottoritie E 45:lle, joka varmasti nopeuttaisi ainakin loppumatkaa mutta kun tarkistimme asian uudestaan kartasta huomasimme että pikkutiet E 45:lle olivat sen verran kapeita ja mutkaisia että päätimme palata takaisin samaa reittiä kun tulimme.  Matkahan s 258 - maisematietä E 45:lle kestää n. 1,5 tuntia ja siihen sitten vielä n. tunnin matka moottoritietä Perugiaan.  
Palattuamme takaisin kotiin totesimme että olimme tehneet  päivämittaisen ulkomaanmatkan pieneen San Marinon tasavaltaan.