Umbria 31.5.2011

   

En ole kirjoittanut blogiini mitään sitten pääsiäisen juttujen koska olemme Sirpan kanssa tehneet melkoisen päätoksen elämämme suhteen. Asia kypsyi pitkin kevättä ja lopulta yhteisen harkinnan lopputuloksena päätimme muuttaa kokonaan Italiaan ja tarkemmin siis Umbriaan.  Myimme asuntomme Hesasta ja myös automme, jolla olimme Italiassa ja pakkasimme ylimääräiset tavarat muuttolaatikoihin ja kuljetimme varastoon odottamaan kuljetusta Italiaan. Olimme Suomessa 2 viikkoa pitkän ajomatkan jälkeen läpi Italian, Saksan ja Ruotsin ja lopuksi lautalla Suomeen. Tapasimme sukulaisia ja tuttuja, joiden kanssa keskustelimme asiasta ja vaikutti hieman siltä että kaikki olivat hieman ymmällään asiasta, eivät kylläkään kommentoineet negatiivisesti ja toivottivat onnea ja menestystä. Monet kyllä totesivat että merkittävän päätoksen olette tehneet! Ehkä kovin pala tämä muutto oli Sirpan äidille mutta uskon että hänkin tottuu ajatukseen nopeasti. Ja onhan nykyiset skypet ja facebookit hyvä tapa pitää yhteyttä ja Suomeen pääsee nopeasti jos on tarve. Omat poikani taasen eivät paljon kommentoineet mutta kysehän on jo isoista miehistä, jotka ymmärtävät asian. Oli myös mielenkiintoista huomata että Suomessa asiat olivat edelleen samalla mallilla kuin vuosi sitten. Katainen yrittää kasata hallitusta pienten puolueiden voimalla kun persut heittivät pyyhkeen kehään. Vuoden oleskelu Italiassa tuntui muuttaneet meitä koska oli jotenkin outoa ja vierasta steppailla Stadissa ja katsella paikallisia ihmisiä. Paljon oli maahanmuuttajia katukuvassa. Se mikä meihin kiinnitti huomiota oli se että, ainakin Stadissa, ihmiset ovat jotenkin "tylyjä" tai kovia kun vertaa italialaisiin. Toinen syy voi tietysti olla se että me asumme nyt Italian maaseudulla jossa ollaan ehkä rennompia ja ystävällisimpiä kuin kaupungeissa. Tämä sama asia liittyi myös liikenteeseen ja sen joustamattomuuteen Suomessa. Tuntui että kun ajoi Stadissa niin kaikki pitivät vain tiukasti kiinni omista oikeuksistaan "et tule, minähän tulen oikealta" – menttaliteetti vallitsi ja eräänlainen joustavuus puuttui kokonaan liikenteestä. Voihan olla ettei sitä ole koskaan ollutkaan mutta nyt sen huomaa selvemmin kun on ollut hetken poissa. Tämä piirre kyllä oli liikenteessä jo heti kun tulomatkalla Suomeen ylitettiin Alpit ja oltiin Saksassa joten se ei ole ainoastaan suomalaisen liikenteen ominaispiirre.

Kirjoitin tämän blogin alun kun istuimme koneessa matkalla Roomaan, josta jatkamme matkaa kotiin Perugiaan. Hieman hassulta tuntuu kun Suomessa ei olekaan kotia vaan se on nyt Italiassa, uudessa maassa joka toisaalta on meille vieras mutta jossa meillä jo on ystäviä, sekä suomalaisia että italialaisia. Saa sitten nähdä miten asiat etenevät? Muuton kannalta siirrämme siis kirjatkin Italiaan, joka toivottavasti helpottaa meidän oleskelua ja elämää italiaisessa yhteiskunnassa. Mitä sitten teemme kun asumme Italiassa? Vaikka meillä molemmilla on takanamme pitkä tyoura niin ei oikein voi heittäytyä täysin tekemättomäksi. Olemme jo alustavasti luoneet useita hyviä business-kontakteja paikallisiin toimijoihin, tässä meitä auttaa omat kotisivumme (www.umbria.fi).  Itse olen myös ollut yhteydessä vanhoihin asiakkaisiin jospa he tarvitsisivat IT – konsultointiapua etätyonä kohtuulliseen markkinahintaan. 

Mitä sitten tekisin tämän blogin suhteen? Ajattelin ensin että lopetan blogin koska sapattivapaa on ohi ja koska loin tämän blogin ainoastaan tätä varten mutta ...sitten ajattelin, kiitos Sirpan, että ehkä jatkankin tarinaa ja muutan sivut sellaisiksi, jossa kerron erilaisista asioista italialaisessa, umbrialaisessa yhteiskunnassa ja jokapäiväisessä elämässämme ja haluan myös kertoa miten tämä muutos elämäämme tulee vaikuttamaan.  Ajattelin laittaa blogin nimeksi ...Umbrian laakson arkipäivää suomalaisin silmin...

Terveisin