Marsciano 18.6.2012

Olen aiemmin käynyt  täällä Umbriassa, tarkemmin sanottuna Perugiassa, sairaalassa tapaamassa tuttavaani mutta se on ollut ainoa komemukseni italialaisesta sairaalasta. Nyt sitten osui omalle kohdalle pakollinen asiakaskäynti vaikkakin huomattavasti pienemmän syyn takia. Kävin jo maaliskuun alussa paikallisella kotilääkärillä näyttämässä oikeaa kättäni ja hän nopean analyysin jälkeen kirjoitti lähetteen paikalliseen sairaalaan. Sehän täällä on hassua että lähetteen jälkeen pitää mennä seuraavaksi apteekkiin, josta varataan aika sairaalaan. Tein työtä käskettäessä, varasin ajan ja menin alueemme upouuteen sairaalaan ongelmani kanssa. Aikani odottamisen jälkeen pääsin ns. otille ja paikallinen lääkäri/kirurgi teki lopullisen analyysin ja määräsi leikattavaksi.  Aikaa leikkaukseen en saanut vaan jäin odottelemaan puhelinsoittoa. Puhelinsoittoa ei kuulunut pariin kuukauteen vaan soitin itse sairaalaan ja hetken keskustelun jälkeen sain leikkausajan parin viikon päähän. Olisi varmaan pitänyt olla aktiivisempi ja soittaa aiemmin mutta parempi näinkin.

Menimme Sirpan kanssa tänään aamulla sairaalaan ja onneksi ajoissa koska jälkeenpäin huomasimme että pienimuotoisiin leikkauksiin oli kunnon jono kun itse pääsin pois leikkausalista. Leikkaus itsessään oli pitkältä samanlainen kuin suomalaisessakin sairaalassa – sairaalakaapu päälle, tossut jalkaan ja myssy päähän ja leikkauspedille pitkälleen. Operaation suoritti onneksi sama kaveri, joka oli tehnyt ekan tarkistuksen, joten hänellä vaikutti olevan jonkilainen käsitys mitä pitää tehdä. Operaation aikana paikalla oli yksi saraanhoitaja, yksi opiskelija ja itse herra kirurgi. Homma oli hoidettu puolessa tunnissa ja meikäläinen pääsi odotushuoneeseen odottamaan tarkistusajan varmistamista lääkärin lähetteellä. Lähetten perusteella ajanvaraus piti mennä jonottamaan eri paikkaan sairaalassa eli toimin melkein samalla tavalla kun tein 1. varauksen. Ajanvarauksen lisäksi sain kipulääkkeet ja antibioottikuurin tarkistuskäyntiin asti, joka on jo tulevana keskiviikkona. Operaatio maksoi minulle 31 euroa ja tarkistuskäynti on ilmainen.  Operaation hinta selittyy sillä että minulla on paikallinen Kela-kortti eli Tessera sanitaaria.  Samoin viralliset lääkereseptit ja edulliset lääkkeet edellyttävät edellä mainittua  ”kulta-korttia”.

Aika ammattitaitoisesti hoidettu tällainen pienimutoinen operaatio vaikka Italiassakin koko lääkärissäkäyntiprosessi on aika mutkikas ja kaipaisi hieman suoraviivaistamista. Omalta osaltani toivon että käsi paranee eikä siihen tule niitä kuulusia sairaalabakteereita.

Terveisin
Pekka