Viime sunnuntai 14.11.2010 oli monelle italialaiselle suuri surun päivä. Ai miksikö? Varmalta tuntunut voitto F1 - sarjassa valui käsistä viimeisessä osakilpailussa Abu Dhabissa tuhansien Ferrari - fanien silmien edessä. Monien mielestä voitto meni oikeaan osoitteeseen mutta siellä missä me vietimme viikonlopun se oli mustaakin mustempi viikonloppu.

Olimme nimittäin tapaamassa serkkuani ja hänen perhettään Modenassa, joka sijaitsee Emiglia-Romagnan maakunnassa lähellä Bolognan kaupunkia. Modena on punaviinietikkansa lisäksi maailmallakin kuuluisa myös siitä että alueella sijaitsee lukuisa joukko merkittäviä merkkituotteita valmistavia yrityksiä kuten esim. Ferrari, Maseratti, Armani ja Ducati. Modenan kaupunki on mielyttävä 200.000 ihmisen vauras kaupunki. Emiglia-Romagnahan on Italian maakunnista ehkä vaurain koska siellä on paljon teollisuutta ja sen rajat ulottuvat myös merelle, joka mahdollistaa myös kalastuksen. Edellämainitut seikat kyllä selvästikin näkyvät katukuvassa ja myös muualla ympäristössä. On myös syytä mainita että Modenassa sijaitsee eräs Italian ns. West Pointeista eli sotakorkeakouluista, joka myös näkyi katukuvassa illalla kun sotilasoppilaat pukeutuvat erittäin komeisiin uniformuihin.

 

Meidän viikonloppu muodostui myös käynnistä Maranellossa ja ennen kaikkea Galleria Ferrarissa, jossa kerrotaan Ferrarin historiaa sekä ns. tavallisten autojen että formuloiden näkökulmasta. Eri asia on tietenkin sitten se onko Ferrarin katuautot yleensä tavallisia autoja, sen verran hulppeita ja kallita ne ovat. Joka tapauksessa kävimme lauantaina kyseisessä paikassa tutustumassa Ferrarin historiaan ja näimme myös sen F1 - auton, jolla Ferrari on viimeksi voittanut maailmanmestaruuden - ai niin sehän olikin Kimi Räikkösen auto :). Oli siellä tietysti Schuminkin auto mutta Kimin auto tietysti kiinnosti näin suomalaisena eniten. Gallerian jälkeen kävimme katselemassa muita paikkoja Maranellossa ja oppaana toimi serkkuni mies, joka on ollut Ferrarilla töissä yli 30 vuotta ! Hän on muuten vastannut erään Ferrarin mallin eli Ferrari Testarosan vuoden 1987 valmistusprojektin kokonaisuudesta!! Kävimme myös tietysti katsastamassa Maranellon keskustassa olevan kirkon, jonka kello ei valitettavasti soinut viime sunnuntaina. Lisäksi täytyy sanoa että en ole aiemmin nähnyt niin lyhyessä ajassa niin montaa Ferraria liikenteessä kun Maranellossa oli. Yksi syy varmaan on myös se että siellä voi testata eri Ferrareita liikenteessä vaikkakin se maksaa suhteellisen paljon.

   

Sunnuntaina vietimme rauhallisen päivän hyvän modenalaisen lounaan parissa ja odottelimme kisan alkua. Vaikka olimmekin Ferrari-perheessä, meidän mielestä hauskana piirteenä oli se että kaikki eivät toivoneet Alonso voittavan. Olimme tiestysti odottaneet että kaikkki toivovat Ferrarin voittavan ! Serkkuni poika varsinkin oli vankasti ja peruuttamattomasti sitä mieltä että mestaruus ei kuulu Alonsolle. Syyhän voi tietysti olla se että Kimi ei enää ole Ferrarin leivissä ja Alonsohan ei ole kaikkien suosikki. No, kisassahan kävi niinkuin tiedämme ja tunnelma kisan aikana television ääressä oli suorastaan käsinkosketeltava.

Alkuillasta aloitimme kotimatkamme takaisin Umbriaan ja täytyy sanoa että viimeisen 6 kuukauden aikana on selvästikin tottunut siihen että parin-kolmean sadan kilometrin automatkat tuntuvat lyhyiltä. Aikaisemmin Suomessa jo Tampereelle ajo tuntui tuskalta.