Umbria 16.2.2012

En nyt muista olenko näiden parin vuoden aikana kirjoittanut kovinkaan paljon omista ruokailutottumuksistamme tai kuinka olemme suomalaisina tottuneet umbrilaiseen tai yleensä italialaisiin ruokiin ja juomiin.  Siksi ajattelin että olisi varmaan hyvä valottaa hieman miten me syömme normaalisti viikkotasolla päivittäin.  Jätän tästä pois ne ruokailutottumukset, joita meillä oli ja varmaan jokaisella suomalaisella lomailijalla ja harvemmin Italiassa kävijällä normaalisti on, että syömme lyhyen visiitin aikana kaikkia mahdollisia salameja, prosciuttoa, juustoja, pastoja etc. Se oli meilläkin tapana mutta sitten huomasimme että eihän italialainenkaan ahda edellä mainittuja ruokia joka päivä kasapäin ja että kyseiset herkut ovat sitäpaitsi tosi lihottavia.
Italiassa asuessaan on suuri vaara altistua hiilihydraattipitoisten ruokien kuten esim.  pastojen ja risottojen päivittäiseen syömiseen koska raaka-aineet ovat erinomaisia ja niiden ostaminen ja valmistaminen on edullista. Samoin valkoisen leivän ja ennen kaikkea makeilla jälkiruoilla herkuttelu on ilman muuta yleinen tapa ja minulle ainakin jälkiruoat ovat suurta herkkua. No, joka tapauksessa olemme yrittäneet saada ruokalistamme sellaiseen tasapainoon että söisimme viikoittain vähän kaikkea.  Koska asumme lähellä palveluja pystymme toteuttamaan viikottaisen ruokalista ostamalla esim. lihat kylän lihakaupasta tai kalat paikallisesta supermarketista.  Meillä ei kuitenkaan ole niin säännöllistä menuuta, että  esim. söisimme aina kalaa tai lihaa viikonloppuna.  On joitain ns. peruselintarvikkeita, joita syömme oikeastaan vuodenajasta riippumatta mutta tietysti täälläkin vuodenajan sato korostaa aina tuotteiden laajempaa kuluttamista. Näitä peruselintarvikkeita ovat mm: oliiviöljy, erilaiset pavut, tomaatit ja muut vihannekset ja salaatit, hedelmät hieman vuodenajan mukaan, vaalea leipä paikallisesta leipomosta tai Sirpan leipomana. Ei siis mitenkään ihmeellistä mutta hyvää ja monipuolista..ja edullista.

Mitä sitten syömme viikottain? Teemme paljon kotona ruokaa mutta käymme kerran pari kuukaudessa syömässä paikallisissa ravintoloissa koska kahden ihmisen normaaali 2-3 ruokalaijin illallinen maksaa 35 eurosta 50 euroon mukaanlukien juomat. Aikaisemmin teimme sitä useamminkin mutta nyt kun asuu hieman syrjemmässä ei jaksa aina ajaa pitkää matkaa ravintolaan.
Voisi sanoa, että alkuruoista suurin herkkumme ovat erilaiset bruschetat. Meillä Umbriassa bruschetta on muutenkin suurta herkkua koska täältähän se on alunperin lähtöisin. Yksinkertaisin bruschetta on seuraava: paahdetaan viipaleita suolattomasta (!) leivästä, sipaistaan valkosipulia hiemaan viipaleille, kaadetaan runsaasti hyvää oliiviöljyä päälle, ripaus suolaa ja tarjoillaan. Helppoa ja hyvää! Muina vaihtoehtoina voi käyttää tomaattimurskaa, tryffelipastaa tai muita pestopastoja viipaleiden päällä.  Bruschettan syöminen on tullut meille sellaiseksi tavaksi, että syömme niitä 2-3 kertaa viikossa. Alkuruokina syömme myös prosciuttoa, tomaattiviipaleita, mozarellaa ja lisäksi erilaisia salameja. Edellä mainittu alkuruoka on kuitenkin meidän ruokalistalla harvinaisuus. Koska pavut ovat täällä Umbriassa suosittua ruokaa valmistamme niistä usein erilaisia keittoja, joita syömme sekä alkuruokana että pääruokana. Pavuissa on vaan se hankaluus että niiden liottamiseen ja keittämiseen menee aikaa mutta lopputulos on sitäkin parempi. Pasta- ja risottoruoista valmistamme ainakin kerran kaksi viikossa jompaa kumpaa ruokalajia. Pastaruoissa suosimme tuorepastan käyttöä ja pastakastikkeena voi olla pelkkä oliiviöljy ja ripaus paprikamaustetta tai sitten tomaattikastike (polpa). Joskus harvemmin laitamme sitten esimerkiksi sellaisia kastikkeita kuin esim. all'amatriciana tai alla carbonara.  Risottojen suhteen, joita laitoin paljon Suomessakin, olen muuttanut valmistustapoja paikallisen mukaisiksi luopumalla juustojen ja kerman runsaasta käytöstä ja suosimalla enemmän vihanneksia ja paikallista makkaraa. Nykyisin risottoni ovat myös huomattavasti yksinkertaisimpia ja mausteena ovat ainoastaan hyvät raaka-aineet, oliiviöljy ja suola.  Samoin riisinä käytän ainoastaan joko arboriota tai vialone nanoa.  Olisi tietysti väärin jos ei toisi esille sitä asiaa, että olemme sitten missä päin Italiaa tahansa pizza on kuitenkin italialaisille tärkeä ruokalaji. Sitä voidaan syödä alkuruokana tai pääruokana ja sitä tehdään kotona ja syödään ravintoloissa MUTTA nyt puhumme italialaisesta pizzasta emmekä suomalaisesta. Suurin ja merkittävin ero on siinä että suomalaisen pizzan tarkoitus on olla erittäin runsas ruokalaji sisältäen kaikkia mahdollisia lisukkeita kanasta ananakseen. Kana ja ananas ovat muuten ne jotka eivät missään tapauksessa kuulu italialaiseen pizzaan! Silloin kun syömme pizzaa kotona se on normaalisti tehty siten, että taikina tehdään itse ja päälle laitetaan joskus pelkästään oliiviöljyä ja rosmariinia (omasta pihasta) tai sitten kuten eilen laitoin : polpaa pohjalle, päälle hieman paikallista makkaraa ja pieniä tomaatteja paloiteltuna ja lopuksi päälle hieman parmesaania. Ja että oli herkullista ja loput pizzapellillistä voi syödä lounaaksi seuraavana päivänä.

Kalaruokaa syömme aina kerran viikossa ja meille oli yllätys että vaikka asumme keskellä Italiaa, supermarkettien kala- ja äyriäisvalikoima on hyvä ja runsas ja hinnat ovat merkittävästi halvempia kuin Suomessa. Täällä on jopa varaa syödä erilaisia kalaruokia. Kalaruoissa käytämme hyvin usein perinteisiä suomalaisia valmistustapoja eli laitetaan uuniin tai paistamme oliiviöljyssä. Kalan kanssa syömme usein tyypilliseen italialaiseen tapaan paistettuja tai grillatuja vihanneksi kuten esim. kesäkurpitsaa, munakoisoa, sipulia ja paprikaa.  Toisena vaihtoehtona on paikallinen vihanneshöystö, jossa edellä mainitut vihannekset ensin pilkotaan ja paistetaan ja sitten niihin vielä lisätään paikallinen polpa-purkki antamaan makua.

Liharuokia valmistettaessa paikallisissa lihakaupoissa ja marketeissa on edelleen lihat alkuperäisessä muodossaan eikä niinkuin Suomessa että melkein kaikki lihat ovat jossain marinaadissa. Italialainen ei edes grillatessaan kesällä käytä maustettuja marinaadikastikkeita vaan ainoa ns. mauste on hyvä oliiviöljy ja suola. Kotona valmistamme liharuoat yleensä hyvin yksinkertaisesti oli kyseessä possu, vasikka tai kana. Paistamme ne ensin grillissä tai paistinpannussa ja sitten laitamme ruokailun yhteydessä oliiviöljyä päälle. Täällä on se hyvä puoli että paikallisessa lihakaupassa lihat saa haluamaansa muotoon vaikkapa siten, että kanan saa viipaloitu ohuksi ns. pihveiksi ilman että ne ovat valmispakattuina.  Lihan kanssa syömme usein paistinpannulla valmistettua pinaattia tai bietolaa tai uuniperunoita.

Jälkiruoat....vaikea laji jos niin voi sanoa. Olemme tässä asiassa hieman vielä vaiheessa koska paikallisissa leipäkaupoista on saatavilla sellainen määrä herkkuja että ostamme melkein kaikki kaupasta. Sirpa tekee kylläkin usein ns. tozzetteja ja korvapuusteja.

Kuten olette mahdollisesti huomanneet,en ole puhunut mitään aamiasesta tai lounaasta. Koska olemme nyt siirtyneet perinteiseen italialaiseen ruokailutottumukseen, syömme illallisen aina klo. 20.00-21.00 välillä, joten aamiainen on lasi itsepuristettua tuoremehua,jogurtti tai mysliä. Lounas on yleensä palapizza, torta al testo tai muutaman leivän siivu juuston kanssa.

Terveisin
Pekka